Kuvausreissu 10.11.2012
Tänään oli -2 astetta pakkasta, ja pilvipoutainen keli, täydellinen kuvaamiseen. Lähdin hieman 13 jälkeen ja ei ollut kauaa aikaa, jos halusi varjoja kuviin. Lähdin ensin Taipaleelle päin, mutta hetken mielijohteesta käännyinkin kesken matkan Pieksämäkeä kohti. Jotenkin mielessä oli ensijäät ja järvi. Noin 13 km Varkaudesta Pieksämäelle kääntyy tie vasemmalle Kolmaan. Heti tulee P-paikka, joka on järven rannalla.
Kesäisin siinä on laituri, joka näköjään talveksi otetaan aina pois. Ajoin auton siihen, nostin kamerarepun auton perästä ja jalustan. Katselin hieman kohteita ilman kameraa ja arvoin, millä polttovälillä kannattaisi kuvata. Laitoin lopulta Mamiya RB:hen kiinnin 65 lievän laajakulman ja kameran jalustalle. Etsin kuvakulman ja mittasin valotuksen pistemittarillani. Nykyään mittaustapani on seuraavanlainen:
arvoin kuva-alalta kohdan, jonka haluan keskiharmaaksi. Laitan arvon mittarin midtone muistiin ja otan seuraavaksi kirkkaimman kohdan, jolle haluan sävyjä. Haluan, että se on korkeintaan noin 2 2/3 aukkoa kirkkaampi kuin keskiharmaa. Sitten katson varjoisimman kohdan, joka ei saa mennä alemmaksi kuin 2.5 aukkoa. Omalla kehitysajallani noilla arvoilla saan sävyt haluamiini kohtiin. Jos pieni osa kuva-alasta menee puhki, ei se minua haittaa, koska en katso sitä kuvan kannalta tärkeäksi. Jos tumma menee jossain tukkoon, menköön.
Yleensä filmissä tmax 400 on kyllä sen verran valotusvaraa, että muille kohdille voi tehdä normaali lisävalotukset ja -varjostukset, jos sattuu sellainen ruutu, josta haluaa tehdä niin hyvän vedoksen kuin mahdollista.

Tsiikailtuani aikani kameran kanssa sommittelin seuraavan kuvan. Tuossa minua viehätti pintojen selkeys: etualan lakastuneet vesikasvit jäähileineen ja kevyine lumipeitteineen. Jää, johon tuo pilkenraosta kurkistava aurinko teki kivan heijastuksen.Vastarannan metsä, joka luo tumman viivan sekä taivas, jossa ohut pilviharso.
Jotenkin selkeä pinnajako.
Keskiharmaaksi mittasin jään hieman keskustan vasemmalta puolelta. Vaaleita sävyjä halusin tuonne metsän vasemman reunan vaaleisiin pilviosiin ja varjot mittasin muutamasta kohdasta tuota vastarannan metsää.
Tässä lopullinen versio skannauksen ja perussäätöjen jälkeen.

Seuraavassa kuvassa kiinnostuin tuosta laiturin päätytolpan katsojaa kohti muodostamasta varjosta. Arvasin, että himmenninlamellista tulevat nuo ympyrät tuohon. Ne tulivat kuitenkin yllättävän pienenä ja hienosti. Mittasin taas eri kohtia kuvasta, että tärkeimmät kohdat pysyivät filmin toistokyvyn rajoissa. Lisämielenkiintoa toivat nuo varjoalueet, jotka näyttävät vielä kehystävän ja siten nostavan tuota tolppaa vielä paremmin esille.
65 mm optiikka tekee kivan laajakulmaisen tunteen noihin etualan lumikökkäreisiin jään päällä
.

Kaiken kaikkiaan olin yllättänyt noiden vanhojen mamiya c-sarjan optiikoiden vastavalonsiedosta. En ole kuvannut niillä kuin pilvisellä säällä ja studiossa. Käytin tokin Leen kompendia, joka auttaa paljon näissä tilanteissa.
Oli erittäin mukava kuvausreissu, sain kokonaisen rullan eli yhteensä 10 kuvaa otettua. Skannauksen tein Nikonin digijärkkärillä ja 105 mm makrolla. Negan laitan aina lasilliseen negapitimeen ja otan kuvan valopöytä lattialla ja sen yläpuolella järkkäri jalustalla keskiputki käännettynä. On nopea ja laadukas tapa skannata. Rullan skannaa 10 minuutissa.
Hauska reissu oli, kaiken kaikkiaan.

Tässä vielä tuo päivän kuvausvehje.